KKO:1981-II-132
- Asiasanat
- Avioliittolaki, Asumus- ja avioeron varalta tehty sopimus, Omaisuuden ositus, Pesänjakaja, Pesänjakajan toimivalta, Oikeussuojan tarve
- Tapausvuosi
- 1981
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 80/864
- Taltio
- 782
Asumuseroon tuomittujen aviopuolisoiden omaisuuden ositusta varten määrätyn pesänjakajan toimivaltaan kuului ratkaista, oliko puolisojen asumus- ja avioeron varalta tekemä sopimus sellaisenaan otettava ositustoimituksen perusteeksi vai oliko sitä pidettävä ilmeisen kohtuuttomuuden vuoksi kokonaan tai joltakin osalta pätemättömänä. Avioliittolain 115 §:n 2 mom:n nojalla ajettu erillinen kanne sopimuksen julistamisesta pätemättömäksi jätettiin tämän vuoksi oikeudellisen tarpeen puuttuessa tutkimatta.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A oli vaimoaan B:tä vastaan ajamassaan kanteessa Helsingin RO:ssa vaatinut, että asianosaisten välillä 9.2.1979 asumus- ja avioeron varalta tehty sopimus, koska B tulisi sen perusteella saamaan huomattavasti enemmän omaisuutta kuin hän, julistettaisiin avioliittolain 115 §:n nojalla ositusta koskevilta osiltaan häntä kohtaan ilmeisen kohtuuttomana pätemättömäksi.
RO p. 15.11.1979 oli käsitellyt jutun ja todennut, että RO:n tuomittua asianosaiset asumuseroon se oli 14.5.1979 määrännyt asianajaja X:n pesänjakajaksi toimittamaan osituksen asiaosaisten välillä. X oli RO:ssa kuultuna ilmoittanut, että hän tulisi ositustoimituksen yhteydessä harkitsemaan sopimuksen pätevyyden kanteessa esitettyjen väitteiden johdosta ja sen, oliko sopimusta perintökaaren 23 luvun 7 §:stä ilmenevän periaatteen mukaisesti sovellettava osituksessa. Edelleen RO oli todennut, että pesänjakaja oli oikeutettu osituksen yhteydessä harkitsemaan osituksen lopputulokseen vaikuttavien oikeustoimien pätevyyden sekä myös sen, oliko asianosaisten osituksesta tekemä sopimus, jota pesänjakajan perintökaaren 23 luvun 7 §:n mukaan oli noudatettava, pätevä. Pesänjakajan menetellessä näin hänen ratkaisuunsa tyytymätön asianosainen voi saattaa kysymykseen sopimuksen pätevyydestä tuomioistuimen ratkaistavaksi moittimalla ositusta. Koska pesänjakaja tässä asiassa oli ilmoittanut osituksen yhteydessä tutkivansa sopimuksen pätevyyden, ei A:lla ollut ennen ositustoimituksen päättämistä oikeudellista tarvetta saattaa asiaa erikseen RO:n tutkittavaksi.
Vielä RO oli todennut, että sen tutkiminen, voitiinko avioliittolain 115 §:ää soveltaa asianosaisten väliseen ko. sopimukseen, edellyttäisi asianosaisten omaisuussuhteiden selvittelyä ja omaisuuden arviointia, joka oli pesänjakajan tehtävä. Selostetuilla perusteilla RO oli jättänyt kanteen tutkimatta.
Helsingin HO, jossa A oli hakenut muutosta, p. 30.4.1980 oli käsitellyt asian; ja koska RO:n ei olisi tullut mainitsemillaan perusteilla jättää kannetta tutkittavakseen ottamatta, eikä HO voinut ratkaista asiaa ensimmäisenä oikeusasteena, HO oli kumonnut ja poistanut RO:n päätöksen kanteen tutkimatta jättämistä koskevalta osaltaan ja palauttanut jutun RO:een ilmoituksesta uudelleen käsiteltäväksi.
Pyytäen valituslupaa B oli hakenut muutosta HO:n päätökseen. Lupa myönnettiin ja A antoi häneltä hakemuksen johdosta vaaditun vastauksen.
KORKEIN OIKEUS
KKO p. tutki valituksen ja totesi, että pesänjakajan toimivaltaan kuului ositustoimituksen yhteydessä ratkaista myös kysymys siitä, oliko puheena oleva asumus- ja avioeron varalta tehty sopimus sellaisenaan otettava ositustoimituksen perusteeksi vai oliko sopimusta pidettävä ilmeisen kohtuuttomuuden vuoksi kokonaan tai joltakin osalta pätemättömänä. A:lla ei näin ollen ollut oikeudellista tarvetta saada erikseen ratkaisua mainitusta seikasta. Sen vuoksi KKO harkitsi oikeaksi, kumoten HO:n päätöksen, jättää asian RO:n päätöksen varaan.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Miettinen, Mälkki ja Surakka sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Mäkinen ja Aro